Marin & Kaitsun Perhe

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Sofia


Tässä meidän reipas koululainen.
En tiedä mahtoiko Sofia nukkua montaa minuuttia
maanantai ja tiistai välisenä yönä kun tyttöä niin jännitti.
Aamulla hän heräs ENNEN kuin herätyskello soi
ja
sanoi äiti äkkiä ylös etten mä myöhästy koulusta...
Siis kellohan oli tuolloin 6.20 ja koulu alkaa klo 9.00...
Sofia oli heti valmiina...
vaatteet pisti päälle ja vauhdilla hampaat pesemään ja oli jo menossa...
Mä kun sanoin että on vielä kauan aikaa ennen kuin lähdetään,
Niin hyvä kun Sofia malttoi aamupalalle istuutua,
aamupalan syötyään ei tyttö tiennyt miten olis ollu ku
pyöri ympäri kämppää kuin hyrrä.. =)
Koululle kun päästiin,
niin Sofia muiden ekaluokkalaisten tavoin
katosi koulun sisälle rehtorin perässä ja minä haikeana kävelin kotiin...
Mun tyttö... mun pikkutyttö..

On jo niin iso tyttö ja reipas ja aloitti koulun...


Kotona puolestaan minä jännitin miten Sofia mahtaa pärjätä.
Eikä hermojani auttanut yhtään kun
kuulin turussa
oppilaiden koulun päättyvän klo 12.00
ja puhelimessa rehtori sanoi mulle muutamia viikkoja sitten
että koulu päättyy klo 13.00...
Vai olinkohan minä kuullut väärin?!?!?

Kello oli 12.25 kun Kaitsu tuli hammaslääkäristä kotiin
ja
sanoi Sofian kävelevän kotiinpäin jonkun kaverin kanssa.
Oli tyttö ollut ihmeissään koulun pihalla
kun
minuu ei siellä näkynytkään,
mutta ei tytöllä sormi suuhun mennyt...

Reippaana ja iloisena hän tuli esittelemään uutta ystäväänsä
ja kehuskeli kun oli osannut yksin kävellä kotiin...=)

Enää en edes saa viedä häntä kouluun...
Liekö olevan noloa kun äiti saattaa vai mikä mahtaa syynä olla,
mutta joka aamu hän lähtee reippaana yksin kohti koulua.


Meidän Sofia on muutenkin kasvanut hirmuisesti,
siis en tarkoita pituutta vaan henkisesti,
jos nyt niin voi sanoa...
Barbie/bratz leikit jääneet melkein kokonaan pois
(syynä on kun ne on pienten tyttöjen juttuja)
Nykyään vaatekaapilla käydään sata kertaa päivässä
vaihtamassa vaatteita,
pöllitään mun meikit ja korut...
Tykätään tehdä hiuksiin kampauksia...

Yrittää lähteä ulos kavereiden kanssa mun kenkien kanssa... =)
Kirjoitellaan kirjeitä, piirretään ja askarrellaan...

Sofia meni caribialla ystävänsä Eveliinan kanssa kahdestaan
vesiliukumäestä kun se on vaan isommille tarkoitettu...
Siis tyttö joka ei vuosi sitten uskaltanut serenassa tulla minnekään,
menee nyt melkein minne vaan jos se on isoille tytöille tarkoitettu.. =)


Meidän rakas "pikkuteini".

Sofia viihtyy paljon ulkona...
Pihalla,metsässä ja esim. uimarannalla
ei mielikuvitusella ole rajaa kun hän pääsee toteuttamaan itseään.



Sofia tuli edellispäivä kahden ystävänsä kanssa
pyytämään meitä rakentamaan puujätteistä maja...
Hauskinta oli kun tytöillä oli suunnitelmat valmiina
paperilla

ja ajankin he olivat laskeneet valmiiksi...
siis jos he auttavat rakentamisessa niin siihen
ei mene kuin yksi päivä ja jos he eivät auta
niin siihen menee hieman kauemmin... =)
Lapset osaavat olla ihania <3>

Sofia on jousimieslapsi...
Tämä horoskooppi kuvaa Sofiaa täydellisesti!!!

Sinunko tehtäväksesi on tullut varjella Jousimieslasta
lyömästä päätään pöydänkulmiin
tai telomasta varpaitaan kaikkeen mahdolliseen?

Turha vaiva, sillä Jousimies ei lapsenakaan kiinnitä huomiota
pikkuseikkoihin ja yksityiskohtiin,
joten kynnykset ja rappuset tulevat hänelle aina ensin pieninä yllätyksinä.
Tästä suurpiirteisyydestä hän ei tule vapautumaan vielä aikuisenakaan,
joten varaa vain laastaria ja haavavoidetta lääkekaappiin sen enempää kyselemättä.


Jousimiehen aika johdattaa meidät vuodenaikojen pimeimpään kauteen,
jolloin vallitsee vähintään jatkuva hämärä.
Ulkoinen pimeys lisääntyy koko ajan.
Luonnon kasvien ja eläinten on vain luotettava tulevaisuuteen
pimeyden ja kylmyyden keskellä.
Epätoivolle ei ole varaa antaa minkäänlaista jalansijaa.
Niinpä Jousimieslapsesikin on eläinradan suuri optimisti
a ikuinen etsijä,
joka on valmis tekemään paljon töitä tulevaisuudessa
häämöttävien mahdollisuuksien ja menestyksen eteen.
Varaudu siihen,
että hänen ensimmäinen urheiluharrastuksensa on
pinnasängyn laidan yli kapuaminen,
ja loppua ei ole näkyvissä.
Vauhti ja urheilullisuus ovat hänellä verissä,
joten et varmasti menetä mitään viedessäsi hänet
jo lapsena seuraamaan yleisurheilu-, mäkihyppy tai etenkin autokilpailuja.
Bensan ja kumin käry saavat pienokaisen sieraimet värisemään
ja katseen kohoamaan haaveellisena yläilmoihin
hänen kuvitellessaan istuvansa itse pärisevän menopelin ratissa.
Hevostakin kannattaa ohjata siihen suuntaan,
jonne se on valmiiksi menossa,
ja sama pätee Jousimieslapseen.
Olet jo pari askelta muita Jousimieslasten vanhempia edellä,
kun uskallat sydän syrjällään kuskata neljävuotiaan vesselin laskettelurinteeseen.
Kymmenen vuotta täytettyään hän tähyää jo Alpeille,
mutta älä hätkähdä tästäkään,
sillä ikuisena etsijäluonteena hän joka tapauksessa tulee matkustelemaan paljon,
joten harjoittelu jo lapsuusvuosina tekee ihan hyvää.
Toivottavasti kukkarosi ei ole jo revennyt
yrittäessäsi epätoivoisesti kaivaa viimeisiä seteleitä pohjan läpi.
Rahan käytössä hänellä ei myöskään tule koskaan olemaan ongelmia,
joten voit huoletta antaa hänelle kaiken ylimääräisen kukkarostasi,
ja hän tekee siitä lopun ennen kuin huomaatkaan.
Loppujen lopuksi kaikki ei ole ihan näin hauskaa,
vaikka hän siihen epätoivoisesti pyrkiikin.
Isä on Jousimieslapselle Jumalaan verrattava ihmeolento,
jolle kaikki on mahdollista.
Ihmekös se,
jos isä tällaisesta jumaloinnista innostuneena
sitten alkaakin leikkiä kaikkivoipaa ja kaiken taitavaa pienelle lapselleen.
Hauskuus kuitenkin loppuu niin isältä kuin lapseltakin tietyssä vaiheessa,
joka on riippuvainen kukkaron paksuudesta ja työtehtävien luonteesta.


Jousimiestä ei huijata tyhjillä fraaseilla.
Hän etsii totuutta koko elämänsä ajan,
ja lapsena totuuden ja rehellisyyden esikuvina ovat isä ja äiti.
Hän haluaa nähdä,
miten maailma ja elämä otetaan vastaan
rehellisesti sellaisena kuin se on,
saadakseen paremmat lähtökohdat suurelle totuudenetsimismatkalleen.
Nyt kun lapsi on vielä kotona,
sinulla on suuret mahdollisuudet vaikuttaa kehityksen kulkuun.
Ensin sinun tulee vapautua lapsen odotuksista
ja uskaltaa toimia päivittäin vain omilla ehdoillasi.
Ole rehellinen lastasi kohtaan
ja sano suoraan ei sellaisille odotuksille,
joita et juuri sillä hetkellä pysty täyttämään sen sijaan,
että jätät ne roikkumaan hänelle mahdollisina
ja sinulle mahdottomina.
Uskalla ottaa vastaan hänen usein valkotornadoakin pahempi
vihan ja suuttumuksen puuskansa uudelleen ja uudelleen,
kunnes huomaat sen muuttuneen leudoksi hellyyden tuulahdukseksi.
Kun lopulta kestät hänen suuttumuksensa
ja purkauksensa tyynellä järkähtämättömyydellä,
iloitsee hän sydämessään
ja tulee elämänsä ja onnistumisensa kautta
palkitsemaan sinut suurimmalla mahdollisella lahjalla,
jonka lapsi voi tarjota.
Luottavaisella rakkaudella,
joka tulee sammumatta saattelemaan sinua elämäsi loppuun saakka.

9 Comments:

  • At 18 elokuuta, 2007 09:00, Anonymous Anonyymi said…

    Olipa ihana lukea Sofian tärkeän päivän tapahtumista.
    Tyttö on kyllä tosi reipas ja säteilee hyvää oloa.
    Kyllä tuli itsellekin melkein itku silmään, kun muistoista putkahti esiin tunnelmat oman tytön kouluun menosta.
    Ja minähän en tunnetusti paljon herkistele?!

    SOFIALLE:
    "Pieni tyttö koulutietä kulkee
    kirjoineen.
    Ensi oksat tiedon puusta, taittaa
    matkalleen".

     
  • At 18 elokuuta, 2007 10:47, Anonymous Anonyymi said…

    On se Sofia kasvanut!! Muistan kuinka joskus huijasin ja pistin Sofian rattaisiin että päästään bussiin ilmaiseksi :D niin se aika menee kuin siivillä.

    ja on tosiaan reipas tyttö kun ihan ite yksinään osaa kouluun mennä... sun vauva, onneks sulla on vielä pari pienempää vauvaa seuraa pitämässä kun Sofia on koulussa =)

    Haleja ja pusuja reippaalle koulu tytölle <3

     
  • At 18 elokuuta, 2007 13:40, Anonymous Anonyymi said…

    onpa Sofia kasvanut! no, siitä tosin onkin jo monen monta vuotta kun ollaan nähty toisiamme.. sä osaat sitten mari olla "rento", mä oon ihan hukassa kun mun "vauva" joutuu kulkemaan ip-kerhoon muutaman metrin...täytyy koittaa ottaa oppia susta ja relata pikkasen :)

     
  • At 18 elokuuta, 2007 14:42, Blogger Mari Suomi said…

    Mä rento... hmm...
    Kaitsu se tossa mua patistaa luottamaan omaan lapseen... en meinannut antaa hänen olla yksin pihalla silloin kun muutimme moisioon ja niin kaitsu taas piti mulle kaamean saarnan ni pakkohan se oli antaa mennä...
    Ja nyt enemmänkin luotan kyllä sofiaan mutta tuo koulun aloitus oli niin jännä ja hän niin paljon mulle märisi et miks mä vien hänet ku kaveritkin menee yksin...
    Ni ehkä joinain aamuina salaa seuraan häntä koululle katsoakseni miten hän toimii mutta sitähän ei kukaan näe.. ;)

     
  • At 18 elokuuta, 2007 21:39, Anonymous Anonyymi said…

    Niin se aika rientää,tosi reipas on Sofia tyttö ja heti löty kavereitakin se on kiva juttu .Kaverit on tärkeitä ja Sofia on varmaan kans sellainen seuraa kaipaava sosiaalinen tyttö niinkun on meidän Janikin kun kanssa jousimies on.Hyviä koulupäiviä Sofialle ja ihanaa syksyn odotusta teille kaikille.

     
  • At 19 elokuuta, 2007 22:20, Blogger Tiina said…

    Ihana juttu!
    Sofia on niin reipas, ja iso, tyttö jo... Vastahan mä änkesin sua biksuihin kun ei ne meinannut sopia kun Sofia oli sun mahassa =) =)
    Onnea ja menestystä sofian koulutielle!

     
  • At 21 elokuuta, 2007 11:31, Anonymous Anonyymi said…

    Niin se aika vain rientää mummun mussukka ja vaarin silmänterä aloitti koulun. Outoa on meilläkin kun likka ei voikkaan olla enää viikolla meillä hoidossa "silloin kun meillä on vapaata". ON Isosisko kahdelle suloiselle likoille.Hellii välillä myös äitiä hoitamalla Sarppaa. Onnea ja menestystä koulun alulle.

     
  • At 22 elokuuta, 2007 12:20, Anonymous Anonyymi said…

    Onpas niin reippaan näköinen koululainen :)
    Niin se aika rientää!

     
  • At 31 elokuuta, 2007 17:56, Anonymous Anonyymi said…

    Piste iin päälle on toi Kaitsun ja Sofian ja Kaitsun yhteiskuva,hyvin tulevat toimeen. Hienoa

     

Lähetä kommentti

<< Home