Kasvavat lapset

Raskaus ja syksy saa minut usein ajattelemaan asioita,
joita ei välttämättä joka päivä tuu ajatelleeksi...
Kuten nyt mielessä pyörii ystäväni tytär,
joka on tovi sitten päässyt kiinni täysi-ikäisyyten...
Meillä naisilla tunnetusti omankodin saaminen on
numero ykkönen ja
muistan kyllä itsekin ensimmäisestä omasta kodista,
miten innoissani sitä sisustin
ja miten onnessani olin kun se oli vihdoin "mun oma juttu"
Ei ketään sanomassa mitä pitää tehdä,
milloin pitää tulla kotiin tai
milloin täytyy siivota..
kaiken sai tehdä kuten itse halusi.
Mutta koskaan en ajatellut miltähän vanhemmistani tuolloin tuntui?!?!?
Mitä he ajattelivat kun heidän "pikku tyttö" muuttaa pesästään?!?!?
Nyt kun katson ja kuuntelen
miten innoissaan ystäväni tytär on kun
tietää että kohta on aika "lentää pesästään"...
Mutta miltä mahtaa ystävästäni tuntua???
Mitäköhän hän mahtaa ajatella???

Eilen illalla Kaitsu kysyi,
oonko koskaan miettinyt mitä sitten kun on Sofian aika
"lentää pois pesästään"
Vastaus oli en enkä haluakaan ajatella vielä...
Ja sitä paitsi,
Sofia on vannonut asuvansa mun kanssa kunnes on vanha mummo
ja luvannut jopa ryhtyä nunnaksi... ;)

Lapset antavat paljon sisältöä elämään...
Meillä osataan nauttia pienistäkin hetkistä,
Sarah on innoissaan kylpyreissuistaan,
tosin tänään pallo unohtui ja kiinnostusta herätti suihkuverho,
jossa oli paljon lampaiden kuvia..
Voi sitä pienen ihmisen riemua,
kunnes tuli aika mennä potalle...
Sarah kun on päättänyt,
ettei potta jutut ole häntä varten

Vaikka ollaan jo muutaman kerran yritetty tutustua pottaan,
niin joka kerta tulee järjetön huuto ja raivo!!!!
Ehkä annetaan ajan kulua
ja yritetään myöhemmin uudestaan... =)

Sofian lempipuuhiin kuuluu askartelu...
Ollaan jo keritty taiteilemaan niin syksyyn liittyen
ja tulevaan halloweeniin...
Kutomisen jalontaidon tyttö vielä haluis oppia...
Kaikki kädentaidot tuntuvat kiinnostavan Sofiaa.
Kaikkineen yö heräilyineen,känkkäränkkä päivineen
lapset ovat ihania...
Välillä toki väsy iskee,
mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Enkä usko, että Kaitsukaan vaihtaisi!!!

Täytyy vaan toivoa sitten joskus kun on meidän "vauvojen"
aika lentää pesästään pois,
niin joku viisas tulee ja muistuttaa meikäläistä
miten normaalia se on
ja miten innoissani itse silloin nuorena olen ollut...
Ja se joku viisas sais myös irrottaa hampaani ja kynteni
lapseni hihasta.. ;)