Pikku Noita Sofia

Meillä odotettiin kovin päivää jolloin pääsee virpomaan.
Oksatkin olisi jo viikkoa ennen pitänyt saada tehdä.
Mutta mitä tapahtui kun kauan odotettu päivä koitti?!?!?
Aamulla harjoiteltiin virvonvarvon lorua kovasti,
jotta se ei pääsisi unohtumaan kuten vuosi takaperin.
Vuosi takaperin Sofia jännitti niin paljon virpomista (sukulaisille) ,
että sanat unohtui ja itku pääsi joka ovella.
Mummin (äitini) ovella Kaitsu ottaa videokuvaa odotetusta hetkestä...
Sofialle iskee ujous ja minä saan lausua yksin virvonvarvon lorun..
Hauskaahan se oli.. aikuinen ihminen virpoo... saimme molemmat suklaamunia =)
Seuraava kohde oli perhetuttavamme Kati.
Kati kun käänsi Sofialle selän, niin virpominen onnistui, jännitys unohtui.
Ja kummisedän luo mentäessä virpominen meni jo kuin vanhalta tekijältä.
Päivän saalis oli suuri ja ilo suunnaton!!